Sattuu ja tapahtuu…ja varsinkin sattuu

Joulukuun alussa kävin kaveriporukan kanssa vielä Akureyria ihmettelemässä. Vaihto-oppilas ystävälläni Marikalla oli siellä lentopalloturnaus ja myöhän vuokrattiin aato ja pörryyteltiin sinne. Marika sai hommattua meille yöpymispaikan tuttavansa avulla ja oli kyllä hyvä paekka, kelepas siellä köllötellä muutama yö. Pe-iltana ajeltiin Akureyriin ja lauantaina kierrettiin Myvatn-aluetta. Löyettiin luola, jossa oli kuuma lähe. Sielläkös oli lämmin olla öllöttee. Sitten kiivettiin kraaterille, josta laskettiin pyllymäkkee alas. Oli kyllä mahottoman haaskoo! Hyvät vaahit sae. Marikalla oli peli iltapäivällä ja sen jälkeen hengailtiin asunnolla ja jossain vaiheessa siirryttiin illan viettoon Marikan joukkuetovereitten luo. Ol mielenkiintosta tutustua islantilaisiin..ovatkin melekein ainoat islantilaiset joihin oon tutustunu tiällä ollessa. Pääasiassa on tullu muitten vaihto-oppilaitten kanssa hengailtua. Tartteis melekein jonkun harrastuksen tai muuta vastaavaa, että paikallisiin tutustuis.

Su mentiin laskettelemaan ja siellähän riitti lystiä. Muutama mäki hurraatettiin ihan hyvällä menestyksellä alas, mutta sitten alako tapahtua. Yritettiin kaverin kanssa suaha ankkurihissiä kiinni, mutta ee suatu. Minun tumppu sen sijjaan sai ja lähti sen hissin matkaan iliman meitä. Vilikuttelin sitte sille heipat. Myö missattiin vielä muutama hissi ja lähettiin perrään. Siellä se tumppu vaan onnellisena viiletti kiertää rattaa ja minun käellä ol kylymä. Nooh piästiin mäen rinteeseen ja lähettiin alas tulemaan niin minun pittää tietysti kaatua hankeen. Ee siinä mittään, ee ees ollu kova vauhti, mutta käsi jäi mutkalle ja mäni vähä huonohkoon kuntoon. Toinen polvi oli kans rempallaan,mutta se oli jo ennestään. Sain sitten moottorikelkkakyydin alas ja kaverit tuli perästä. Olivat saaneet myös minun karanneen tumpun pelastettua. Käsi muuttui vihreäksi ja siniseksi ajan mittaan, mutta alakaa nyt olla jo lähes ihmisen käs. Su-iltana ajeltiin poikkeen. Oli harvinaisen tuprakka ajokeli ja tielläkin muutama vaaratilanne, mm. joku käänsi autoa pimmeessä ja meinattiin posauttaa 100km/h kylykeen, mutta se tiellä poikittain oleva ehti just just kääntää auton.

Viikko enää aikaa täällä tällä errää. Alkaa olla hyvästien heittoaika, kun porukat lähtevät takasin kotimaihinsa. Ikävähän tässä tullee, ee voi mittään.

Mainokset

Joulukuun opintokuulumisia ja eräs reissu Vestmanneyjar-saarelle

HeiHoi! Nyt alakaa olla opintohommat takana päen. Tänään oli suullinen koe kurssista Being Icelandic. Oli ihan lepposa meininki ja tuntu, että män hyvin. Kattava kurssi Islannin perinteistä, uskomuksista ja kulttuurista.Oli mielenkiintonen kurssi kokonaisuudessaan, parhaiten mieleen jäi, millaisia ovat islantilaiset kummitukset, menninkäiset yms.Ennää yks 7 sivun essee pitäs viäntää yhelle kurssille, mutta eiköhän se luonnistu ens viikon aikana.

Eilenhän oli Suomen itsenäisyyspäivä ja myöhän vietettiin sitä tiälläkkii. Toisen suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa pyöräytettiin karjalanpaisti ja pottumuussia sekä tortut ja tarjottiin toisille vaihtariystäville. Näytettiin vielä suomalainen elokuva Rare export.Tuumasivat elokuvasta, että taetaa suomalaiset olla aeka mahotonta sakkia… alastomia hurjan näkösiä ukkoja juoksentelloo sinne tänne myötääsä ja nukkummaan männään asseen kanssa. Ja niinhän se männöö,ee myö sitä ruettu kieltämmään.

Lokakuussa tiällä oli visiitillä ystäväni Anne-Mari ja kuten arvata saattaa niin seikkailuihinhan myö jou’uttiin. Vuokrattiin aato minä, Anne-Mari, naapurini Sean ja Miguel sekä Joshua, joka tarttu mukkaan ihan puskasta. Tarkemmin sanottuna issikkavaellukselta. Lähettiin ajelemmaan, ekaks käytiin geysiriä kahtomassa ja sitte hurautettiin rannikolle ja paattia oottelemaan Vestmanneyjar-saarelle. Merenkäänti ol armoton ja meinas tulla huono elämä ite kullekkii,huh huijakkaa. Mutta perille piästiin ja lähettiin tutkimaan saarta. Vettä sato ja tuul vähä kutittel korvoo niinku se tiällä ruukkoo usseesti tehä. Kiivettiin vuorelle ja jäläkeenpäin oon ihan ilonen, että kaikki tultiin ehjinä alas.Ol aika korkeet pudotukset ja liukkaat tikapuut vuorenrinteessä kiinni. Sitte hengailtiin saarella muutama tunti ja palattiin takasin piäsaarelle. Vestmanneyjar-saarella on elossa oleva tulivuori ja viimeks se on purkautunu joskus 70-luvulla. Joitakin jälkiä purkauksesta on vielä näkyvissä. Alako olla jo pimmee, mutta suunnitelmiin kuului käydä luonnon kuumassa lähteessä.Sitä vuan sitten ehtimmään.Ajettiin muutama tunti Hveragerði:in ja sitten käveltiin vuorilla puoltoista tuntia satteessa ja tuulessa. Tuuli ol ihan hurjana, pelotti välillä, että heettää alas jyrkänteeltä. Sitte käytiin kuumassa lähteessä, joka ei ollut koko ajan niin kuuma.Siinä ol kylymiä virtauksia ja ilima ol kylymä, joten kokemus ol kaekinpuolin virkistävä. Sitte lähettiin taapertammaan takasin aatolle ja hurrautettiin Reykjavíkiin. Ol se mahotonta meininkiä. Anne-Mari näytti vaatteineen aivan viikinkisoturilta, ol sen verran muttaa tarttunu lahkeen mutkiin eikä kenkiä ennää tunnistanu kengiksi. Seuraavana päevänä oltiin ihan naatteja.Saatiin raahattua itsemme lähellä olevaan uimahalliin ja siellä lämpimään altaaseen. Siinä tais ollakkin sen päivän ohjelma.

IMG_1209

Saiskos olla lampaan piätä?

Oivoi, kovin laiskasti oon taas kirjotellu mittään tänne. Tiällä, kun tapahtuu koko ajan jottain. Viime viikolla kokkailtiin vähän valasta ja tällä viikolla lampaan piätä. Huh huijaa, lampaan silimämunan syönti oli ehkä hurjin osio.Ee siinä, ee se pahalle maistunu. Ajatus oli vaan jokseenkin kuvottava.Kämppikset ihmetteli, että mikä tiällä haesoo. Hais vielä muutaman päivän keittämisen jäläkeenkin.Suappa nähä mittee ens viikolla on luvassa.

Siinä se napottaa

Tiistaina testattiin myös suomalaisen vaihtariystäväni kanssa saunaa. No ol se sekkii meininkiä. Yliopiston kuntosalin alakerrassa on oikee sauna, ei mikkään steam bath tai vastaava.Pyyettiin henkilökunnalta, että voisko ne laittaa sen piälle ja nehän laitto.Sitten ooteltiin vähä aikaa, että piästään löölyyn. Mäntiin saanaan ja eihän se vielä ihan lämmin ollu. Viskattiin löölyä kiukaalle.Viskattiin toisen ja ehkä kolomannen kerran, jollon mäni vissiin ainakin koko saunakerros pimmeeks. Istuttiin sitte pimmeessä ja ihmeteltiin. Kohta tuli valot takasin. Viskattiin uuestaan löölyä ja eeku tuas män mökki pimmeeks.Kohta tuli täti yläkerrasta sanomaan, ettei saa heittää löylyä. No ee sitten, myö tuumattiin. Ee lämmenny saana kovin kummoseks, muutama hikikarpalo just ja just tul ohtaan. Lähettiin sitte aika noppeesti poekkeen. Käytiin vielä lähtiessä jututtamassa sitä henkilökuntaan kuuluvaa tätiä, että miks sinne ei saa heittää vettä. On vissii vähä omalaatuinen kiuas. Täti vielä lisäsi, että teiän täytyy pukea jotain päällenne sinne saunaan…Höhöö. Semmonen saunareissu.

Täällä oli lokakuun lopussa Airvawes-festivaalit. Bändejä soitti pitkin iltaa kahviloissa, paljon oli ilmaisia keikkoja, kävin muutaman kattomassa. Sitten kävin Sigur Rosin keikalla, oli aika kähee show! Tykkäsin mahottomasti!

Nyt alakaa olla pientä kiirettä koulujuttujen kanssa. Pitäis kirjotella 10 sivun esseitä kolmelle eri kurssille. Hmm hmm. Onneks oon jo alottanu.

Tervetuloa Islantiin ystävät!

Jep, perjantaina tuli siis kolme kappaletta ystäviä Suomesta kyläilemään. Teimme perjantai-iltana vedenpitävän suunnitelman viikonlopulle. Vuokraamme auton ja lähdemme Pohjois-Islantia katselemaan.Niin teimme. Lauantaina vuokrattiin aato ja lähettiin ajelemaan. Ensimmäisenä tsekattiin Geysir ja Gullfoss sekä Thingvellir. Siihen menikin monta tuntia varsinkin, kun ajeltiin erämaateitä takaisin Ring Road 1:lle. Ol kaanista! Pysähtyessä huomattiin, ettei autossa toimi valot. Oltiin iloisia, että hokattiin se ennen pimeän tuloa. Mentiin Borgarnesiin huoltoasemalle hoitammaan tilanne. Koska olemme Islannissa ja meillä olisi vielä yli 300km matka Akureyriin, lamppujen vaihto ei tietenkään onnistu. Autosta on poistettu paikat, joihin laittaa lamput. Soitan autovuokraamoon yhdelle tyypille, sen jälkeen toiselle ja selitän tilannetta. He selvittävät tilannetta siellä päässä, että mittee voivat tehä. Kuluu tunti. Soitan uudestaan.Heillä ei ole antaa autoa tilalle eikä ketään ajajaa saada kiinni. Yhtiön pomo aikoo kuulemma soittaa minulle at any moment. Pomo soittaa jonkin ajan kuluttua ja selitän tilanteen hänelle uudestaan. Hän yrittää saada minut ajamaan auton Reykjavikiin. Sitten minulta, rauhalliselta savolaiselta, menee hermot. Päästän muutaman kirosanan ja uhkauksen. Sen jälkeen meille löytyikin jostain auto tilalle. Tunnin päästä meillä on uusi auto alla, jonka valot toimii. Vuokraamon omistaja itse ajoi sen meille ja pahoitteli tilannetta. Kysyin, että toimiihan tässä autossa valot, jarrut ja renkaat. Klo 21 päästään ajelemaan kohti Akureyriä. Hirveen kommeet revontulet näkkyy taivaalla ja elämä melekein hymmyilee! Akureyrissa pyöritään muutaman kerran kaupungin ympäri ennen kuin löydetään majoituspaikka. Pientä turhautumista on havaittavissa,onneksi kuski on rauhallisessa yliväsymystilassa eikä jaksa suuttua epätarkoista kartanlukijoista.

Kuva:Anna Eskelinen

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Myvatn-järven ympäri. Siellä on vaikka ja mitä erilaista nähtävää, mm.kraatereita. Noh, koska olemme Islannissa ja päivä on aurinkoinen sekä kaikki toistaiseksi hyvällä tuulella, autosta lähtee ikkuna sijoiltaan. Osa porukasta itkee ja osa nauraa. Soitan autovuokraamoon. Siellä päässä muistetaan minut.Selitän tilanteen ja sovimme, että menemme jollekin huoltoasemalle näyttämään ikkunaa. Lähin huoltoasema on 80km päässä. Kysyn neuvoa paikallisilta ja he ohjaavat meidät korjaamolle, jossa ystävällinen setä korjaa ikkunan. TaDaa! Kukaan ei enää itke, matka jatkuu ja banjo soi.Siirrymme Husavikiin, pieneen perinteiseen Islantilaiseen kylään. Sieltä hurautamme takaisin Akureyriin, käymme syömässä ja painumme muate.

Kuva:Anna Eskelinen

 

Kuva:Anna Eskelinen

Maanantaina ihastelimme Akureyria ja ajelimme takaisin Reykjavikiin. Poikkesimme ring roadilta Hindsvikiin, melekosta perunapeltotietä.Bongasimme sieltä valaita ja hylkeitä. Lisäksi tiellä tuli vastaan tietenkin lampaita ja vapaana laukkaavia hevosia, odotimme lehmiäkin tielle, mutta ne pysyivät aitauksissaan.

Kuva:Anna Eskelinen

Kuva:Anna Eskelinen

Illalla olimme turvallisesti perillä kellarikerroksessani.Tästä on hyvä jatkaa!

Rauhaa!

Tiistaina oli Imagine peace tower- tapahtuma Viðey-saarella Reykjavikissa.Yoko Ono kävi pitämässä puhheen ja sytytti valon palamaan. Siellä se pallaa joulukuuhun asti. Asiaan kuuluvasti soitettiin John Lennonin Imagine kappale ja muutamat sitä hyräilivät mukana.(http://imaginepeacetower.com/light-house) Oli Yoko Onokin päässyt jo vanahentumaan. Olen nähnyt hänet jossain aikoja sitten kuvatussa Beatles-dokumentissa aiemmin. Hieno hattu hällä oli ja puhe oli lyhyt, mitäpä sitä turhia jaarittelemaan.

Kuva:Sari-Maria Kämppi

Vettä on satanu tällä viikolla turhan paljon. Se ei ole kuitenkaan estänyt pylsulla eli hotdogilla käymistä. Olen vältellyt hodarikojuja, mutta kun liikkuu seurassa,joka niitä suosii, ei voi itsekään välttyä niiltä. Islanti pitää itseään jostain syystä kuuluisana hyvistä hotdogeistaan…eikä suotta! Höpöhöpö-hommaa kaikki valaat ja lunnit, pylsu se Islannin pystyssä pittää.

Syysväsymystä on ollut liikkeellä. Pimmeys ja vesisade ei kannusta lähtemään kouluun, joten olen joutunut muutaman oppitunnin skippaamaan. Viime perjantaina oli ryhmätyöesitys. Jännitti jonkin verran, mutta siitäkin selevittiin suht kunnialla. Ensi tiistaina on testi Being Icelandic-kurssista. Kurssi keskittyy Islannin historiaan, uskomuksiin,kummituksiin, trolleihin yms…Eli kaikkeen oleelliseen.

Tännään tullee kolome ystävää Suomesta kyllään, suappa nähhä mittee kaikkee puuhaillaan! Kokeeseen lukemiselle saattaa siis käydä köpelösti, mutta mitteepä se haittaa?!

Jiätikköreissulla

Lauantaina se sitten tapahtui. Valloitin jäätikön ja kipusin 1400m korkeuteen. Langjökull on Islannin toisiksi suurin jäätikkö Vatnajökullin jälkeen. Jökull tarkoittaa luonnollisesti jäätikköä islanniksi. Mainittakoon, että jäätikön valloitus tapahtui jäätikköbussin(ei lienee virallinen nimitys kyseiselle menopelille) avulla.

jäätikkömenopeli

Ennen jäätikölle menoa pysähdyttiin mm. Hraunafossar-nimisessä nähtävyydessä, jonka olin nähnyt vasta kaksi kertaa aiemmin. Nooh maisemat on täällä niin kommeita, että niitä kyllä kelepaa kattella useammankin kerran. Matka oli koulun järjestämä, maksoi 10 500kr eli n. 65e.

 

 

 

 

 

Jäätikön näkeminen ja kokeminen tuntui äkilliseltä talvelta. Miten yhtäkkiä edessä voi olla lunta ja jäätä? Islannin luontoa saa ihmetellä moneen kertaan, eikä sen kauneuteen näytä tottuvan ihan vähällä.

On se jännee on!

”Skyrrin” ostoon

Täällä Islannissa on myynnissä Skyrriä (Skyr). Se on jotain jukurtin ja viilin välistä ja sitä saa kuulemma nykyään Suomestakin. Oikein hyvä välipala. Vanhempani olivat viime viikon täällä käymässä, eikä minun tarvinnut juuri huolehtia ruuan ostosta, kun kävimme ulkona syömässä. Nyt täytyy taas palata arkeen ja mönkiä ruokakauppaan, skyr on tietysti ostoslistalla. Yksi purkki maksaa vajaan euron, muistaakseni 130kr.  Käyn tekemässä ruokaostokseni pääasiassa Bónus-kaupasta, joka on edullisimmasta päästä. Kaupan tunnistaa punaisesta säästölipasporsaasta.

Olen ollut nyt muutamalla reissulla kavereiden kanssa. Yhtenä viikonloppuna kävin Landmannalaugarissa, joka on kuuluisa ihmeellisistä vuoristaan. Siellä on myös luonnossa oleva kuumalähde, joka oli aivan ihana kokemus. Vettä satoi ja oli koleaa, mutta vesi lämmintä. Samalla reissulla kävimme myös katsomassa perusnähtävyydet kuten Geysirin ja Gullfossin. Vesiputouksia tässä maassa riittää, joten niitä olen nähnyt useamman kappaleen. Autonvuokraus tulee suht halvaksi, jos porukkaa on auto täynnä. 25e oli autonvuokra lauantaille, kun kustannukset jaettiin viidelle. Suosittelen ehdottomasti autonvuokrausta, koska se tulee edullisemmaksi kuin bussit (jotka ovat kalliita!) ja autolla pääsee luonnollisesti liikkumaan oman aikataulunsa mukaan ja sinne minne haluaa.

Viikonloppuna kävin valaiden katseluretkellä. Näin muutaman delfiinin ja nopean vilauksen pikku valaasta, joka purskautti vesisuihkun ilmoille. Reissu kesti 3h ja maksoi 50e. Rahastuksen maku jäi suuhun, koska valaita ei oikeasti nähnyt ja retki oli pääasiassa veteen tuijottelua, ensin odottavin mielin, mutta muutaman tunnin tuijotuksen jälkeen alkaa parhaimmallakin optimistilla toivo hiipua.